Kirjoituksia keräilyharrastukseeni liittyen

TEXT IN ENGLISH BELOW ENGLISH TEXT Kysyin ChatGPT:ltä, miksi yhdistysten on niin vaikea puhua siitä, että toiminta on hiipumassa ? Sain seuraavia vastauksia. Tämä on erittäin osuva ja tärkeä kysymys. Filatelistiyhdistysten (ja laajemminkin monien muiden perinteisten harrastusyhdistysten) vaikeneminen oman tulevaisuutensa synkistä näkymistä ei ole sattumaa. Ilmiö johtuu useiden tekijöiden yhdistelmästä: 🔒 1. Inhimillinen torjunta ja toivon ylläpito Pitkään mukana olleet aktiivijäsenet eivät halua hyväksyä rakkaan harrastuksen ja sen yhteisön näivettymistä. On psykologisesti helpompaa keskittyä nykytoimintaan ja toivoa parempaa kuin kohdata todellisuus suoraan. "Niin kauan kuin minä olen hengissä, tämä toimii" -asenne on yleinen. 🎭 2. Kasvonkohotuksen tarve ja ulkoinen uskottavuus Moni yhdistys pyrkii näyttämään ulospäin aktiiviselta ja elinvoimaiselta esimerkiksi juhlimalla merkkivuosia, julkaisemalla näyt...

Blogi on siirretty pysyvästi tänne ( linkki ).

Filatelian keskustelupalstalla ihmettelin hiljattain, miksi Penny Blackin – maailman ensimmäisen, vuonna 1840 julkaistun postimerkin – ensimmäisen arkin hinnat nousevat miljooniin, kun myöhempiä painoksia saa hankittua muutamilla sadoilla euroilla. Eikö arvostusero ole pitkälti mielikuvien varassa – vähän kuin yrittäisi myydä jääkaappeja eskimoille? Kaikki eivät kommentistani pitäneet. On totta, että postimerkkien huutokauppahinnoille voidaan esittää millimetrintarkkoja, mitattavissa olevia perusteita. Silti liikutaan pitkälti mieltymysten ja käsitysten alueella. Saamani palaute sai minut pohtimaan asiaa laajemmin. Kun esitän kriittisiä kysymyksiä, keräilykauppias muistuttaa yleensä, että jokainen saa itse päättää, kuinka paljon rahaa käyttää. Näinhän se periaatteessa on: vastuu on ostajalla. Samalla kauppias kuitenkin toivoo minun olevan “hyvä asiakas” – eli ostavan tarjottua tavaraa pyydetyllä hinnalla, mieluiten hieman yli, ja vielä kokevan tukevani suomalaista yrittäjyyttä. Kanssak...

Keräilyharrastusta aloittaessa vallinnee kaksi seikkaa: a) suuri innostus ja b) ettei tiedä keräämisen kohteista kovinkaan paljon.  Jos et sitten kerää katkenneita kengännauhoja tai limsapullon korkkeja, joudut käyttämään rahaa. Täten keräilytuotteita kaupittelevat tulevat kuvioon. Kauppias myy mitä ostetaan ja mielellään paljon lisää.  Keräilijöitten hokema on, että raha ei merkitse. Kuitenkin päivittäin keräilyn Facebook-palstoille tulee kyselyitä, että mikä oman kokoelman arvo. Ja onko joku kiinnostunut ostamaan. Samoin tavallinen median tapa uutisoida on jonkun rahallisen "aarteen" löytymisen mahdollisuudesta. Tai sitten jonkun harvinaisuuden ennätyshinta. Eli miksi rahan merkitystä halutaan vähätellä?  Tämän kirjoituksen tarkoitus on kertoa omista kokemuksista taloudellisiin seikkoihin liittyen. Tavallista järkeilyä jota aina tarvitaan elämänhallinnassa. Vastuullisessa rahankäytössä on osattava olla itsekäs ja tuntuu, että keräilijät ovat joskus turhan kilttejä....

Vanhaa fraasia mukaellen, iloista keräilijää myyjä rakastaa. Mutta onko rakkaus aina molemminpuolista?  Jos  Suomen Moneta aiheuttaa pettymyksiä ja epäselvyyksiä asiakkaille, niin jälleenmyyjältä olen kuullut, ettei se ole helppo kumppani heillekään. Kirjoitin aiemmin upouuden Huuhkajat-nollaeurosetelin huonosta saatavuudesta . Ja kuinka näyttää, että jälleenmyyjien ahneus iskee. Näkevät siinä tilaisuuden hintaspekulaatioon, pyytää asiakkaalta korkeamman hinnan tai sitten sitouttaa asiakas sokko-kestotilaukseen.  Korkeammassa hinnassa on toki kyse kysynnän ja tarjonnan laista, mutta nyt on kyse uunituoreista (noin kk vanhoista) tuotteista.  Viimeisin pettymys on Suomi 2020 proof-kolikkorahasarja, joka Monetalla oli myynnissä noin yhden päivän, ollen siellä sen jälkeen "loppuunmyyty". Julkaisu 500 kpl, josta osa todennäköisesti ulkomaille. Satuin tuon sarjan saamaan itselleni satasella. No, minulla on ollut "sopimus" erään toisen jälleenmyyjän kanssa eurokolikoiden t...

Tämä blogi on siirretty pysyvästi tänne ( linkki ).

Tämä blogi on neliosainen: Osassa 1 kommentoin Suomen Monetan toimintaa. Osassa 2 värjättyjä eurokolikoita sekä Osassa 3 kokemattomien unelmia löytää lompakkoeurostaan todellinen "aarre" ja saada siitä hyvät rahat. Osassa 4 taas tilannetta vertaiskaupassa (Facebook), jossa ostaja tulkitsee pystyvänsä määräämään kaupan ehtoja omaksi edukseen lähes mielivaltaisesti. Vain siksi että myyjä ei ilmoituksessaan ole huomannut kaikkea. Osa 1. Monetan tuotteet ja kritiikki Keräilytuotteita markkinoille suoltaa jatkuvasti Suomen Moneta . Moneta mainostaa itseään "turvallisena" ja "luotettavana". Kuitenkin, oma käsitys on, että sillä on ollut epäselvyyksiä ja pettyneitä asiakkaita läpi koko toimintansa ja nykypäivään asti. Käsittääkseni Moneta hoitaa asiakkaiden tekemiä valituksia kahden kesken ja ihan fiksusti. Ei kuitenkaan luulisi olevan mahdotonta hoitaa viestintää uusista tuotteista ja niiden myynnin ehdoista niin, että asiakkaalla ei jäisi epäselvyyksiä tai väär...