Suomen kolikkojulkaisut ja jälleenmyynti & Intohimona eurokolikot

Vanhaa fraasia mukaellen, iloista keräilijää myyjä rakastaa. Mutta onko rakkaus aina molemminpuolista? 

Jos  Suomen Moneta aiheuttaa pettymyksiä ja epäselvyyksiä asiakkaille, niin jälleenmyyjältä olen kuullut, ettei se ole helppo kumppani heillekään.

Kirjoitin aiemmin upouuden Huuhkajat-nollaeurosetelin huonosta saatavuudesta. Ja kuinka näyttää, että jälleenmyyjien ahneus iskee. Näkevät siinä tilaisuuden hintaspekulaatioon, pyytää asiakkaalta korkeamman hinnan tai sitten sitouttaa asiakas sokko-kestotilaukseen. 

Korkeammassa hinnassa on toki kyse kysynnän ja tarjonnan laista, mutta nyt on kyse uunituoreista (noin kk vanhoista) tuotteista. 

Viimeisin pettymys on Suomi 2020 proof-kolikkorahasarja, joka Monetalla oli myynnissä noin yhden päivän, ollen siellä sen jälkeen "loppuunmyyty". Julkaisu 500 kpl, josta osa todennäköisesti ulkomaille. Satuin tuon sarjan saamaan itselleni satasella.

No, minulla on ollut "sopimus" erään toisen jälleenmyyjän kanssa eurokolikoiden toimituksesta, koska sieltä on tavannut saada edullisemmin kuin muualta. Hän lupasi, että Monetan julkaisut saa myös hänen kauttaan. Nyt huomasin, että tuo sarja on hänen sivuillaan myynnissä tuplahintaan, 200 €. 

Eli "sopimus" tarkoittaakin, että vahinko Monetan sarjan epävarmasta saatavuudesta kiertää asiakkaalle, hinnan tuplautumisena. Myyjän toimenpiteen takia saavutettu luottamus pitää arvioida uudelleen. Kuten Hannu Karpo aikoinaan totesi: kaupankäynti on laillistettua petosta. Mutta jossain kohden kulkee kipuraja ja se paukkui nyt yli. 

Toki tiedän, että keräilijöiden keskuudessa tuotteiden hintojen arvostelu on vähän tabu, mutta minusta se on aivan turhaa, lammasmaista kiltteyttä, joka mahdollistaa kauppiaiden vedätyksen. Yksityisistä trokareista puhumattakaan. 

Minusta kauppiaille pitää tehdä selväksi aina, kun kipurajan yli mennään. Voiko siitä haittaakaan olla? Jälleenmyyjän elättäminen ei pitäisi olla keräilijän intresseissä. 

Ehkä tällainen pelaaminen kuuluu keräilyn pelisääntöihin, mutta olen sen verran tuore tapaus, että pitää taas miettiä keräilyn jatkamista, sisältöä ja laajuutta.

Aiempi juttu: Intohimona eurokolikot

Eurokolikot tuli v. 2002 ja muistan saaneeni tammikuussa niitä rahasta takaisin, hyppysiini junan ravintolavaunusta, matkalla Turkuun työreissulle. Varsin pian siitä keväällä 2002 oli työreissu Hollantiin ja Amsterdamiin. Amsterdamissa menin käymään eräässä kioskissa, jossa viehättävä naismyyjä tutki antamiani kolikoita ja huomasi, että maksoin suomalaisilla. Hän nosti eteeni kartonkisen levyn, jolle oli kerännyt melkoisen määrän eri 12 maan kolikoista. Häneltä puuttui Suomen 1 c ja 2 c rahat, luonnollisesti koska niitä ei Suomessa ole koskaan laskettu kiertoon ja maksuvälineiksi. Piti pahoitellen todeta, että eipä löydy ko. rahoja minultakaan. Jälkikäteen vasta haaveilin, että olisi ehkä kannattanut ehdottaa ko. kolikoiden jälkitoimitusta Suomesta, treffeille suostumista vastaan…

Samalla oivalsin, että näitähän voisi kerätä. Kaikki eri 12 maan kolikkosarjat! Mm. istuin eräässä olutpubissa Hollannissa ja tarjoilija penkoi kassakoneestaan erilaisia kolikoita ja vaihdoin niitä omiini. En saanut heti kaikkia kerättyä, mutta kansainvälisiä työmatkoja tekeviä kavereitani pyysin tuomaan eri maiden kolikkosarjat tullessaan ja hyvitin vaivan heille.

Sainkin kolikkosarjoja kerättyä työkavereiltani. Kreikan sarjan kaveri jätti toimiston postilokerikkoon, kun olin kotona etätöissä sen päivän. Sen joku pitkäkyntinen oli kähveltänyt, rikoshyöty kokonaista 3,88 euroa! En tehnyt rikosilmoitusta.

Saksalainen työkaveri sai tietää keräilystäni ja kyseli minulta suomalaisia 1 c ja 2 c rahoja. Veisi mukanaan kotivierailulla, tuliaiseksi Saksaan. Tampereella postimerkkipalvelu Vetola myi tätä paria erikseen ja niitä toimitin ystävälleni. Vetolalla oli myös myynnissä sarjaa ensimmäisiä 2 € erikoiseuroja mutten niistä vielä innostunut. Toki vaihtorahoina saamani 2  € erikoiskolikot pistin talteen, esimerkkinä v. 2004 Suomen ns. risuraha. 

Lompakkolaadusta (circ) numismaattisiin (unc, bu ja proof) laatuihin

Jyväskylän työaikoinani joskus 10 vuotta sitten vierailin Matin Markan puodissa ja ostin häneltä rahasarjoja. Kun muutin Pirkanmaalle, tilasin postitse Matilta aina uuden eurovaluuttamaan ensimmäiset rahasarjat. Ne tulivat jo unc-laatuna, kun monet aiemmat olin kerännyt ns. lompakkolaatuna. Toimitukset sujuivat hyvin niin kauan kunnes tarjouspyynnöt Matille eivät tuottaneet enää vastausta. Tarkistin muita toimittajia ja havaitsin, että eräällä toisella keskisuomalaisella firmalla oli paras tarjous. Päätin ruveta tilaamaan 2 € erikoiseurojen sarjoja vuosittain, unc-laatuna. Samoin päivitin aiemmat kokoelmat unc-laatuun, lompakkoversiot käytin alkuperäiseen tehtäväänsä. 

Sitten innostuin myös muista suomalaisista euroajan juhlarahoista, proof-versioista jne. ja sillä tiellä edelleen ollaan…. Kun antoi pikkusormen, se vei koko käden. Tieto varianteista senkun lisää tuskaa… Värjätyt ja kullatut olen jättänyt rauhaan.