Kirjoituksia keräilyharrastukseeni liittyen

Blogi on siirretty pysyvästi tänne ( linkki ).

Filatelian keskustelupalstalla ihmettelin hiljattain, miksi Penny Blackin – maailman ensimmäisen, vuonna 1840 julkaistun postimerkin – ensimmäisen arkin hinnat nousevat miljooniin, kun myöhempiä painoksia saa hankittua muutamilla sadoilla euroilla. Eikö arvostusero ole pitkälti mielikuvien varassa – vähän kuin yrittäisi myydä jääkaappeja eskimoille? Kaikki eivät kommentistani pitäneet. On totta, että postimerkkien huutokauppahinnoille voidaan esittää millimetrintarkkoja, mitattavissa olevia perusteita. Silti liikutaan pitkälti mieltymysten ja käsitysten alueella. Saamani palaute sai minut pohtimaan asiaa laajemmin. Kun esitän kriittisiä kysymyksiä, keräilykauppias muistuttaa yleensä, että jokainen saa itse päättää, kuinka paljon rahaa käyttää. Näinhän se periaatteessa on: vastuu on ostajalla. Samalla kauppias kuitenkin toivoo minun olevan “hyvä asiakas” – eli ostavan tarjottua tavaraa pyydetyllä hinnalla, mieluiten hieman yli, ja vielä kokevan tukevani suomalaista yrittäjyyttä. Kanssak...