ChatGPT (Tekoäly) ja keräilyn tyhjänpuhujat
ChatGPT (Tekoäly)
Kysyin ChatGPT:ltä, miksi yhdistysten on niin vaikea
puhua siitä, että toiminta on hiipumassa? Sain seuraavia vastauksia.
Tämä on erittäin osuva ja tärkeä kysymys.
Filatelistiyhdistysten (ja laajemminkin monien muiden perinteisten
harrastusyhdistysten) vaikeneminen oman tulevaisuutensa synkistä näkymistä ei
ole sattumaa. Ilmiö johtuu useiden tekijöiden yhdistelmästä:
🔒 1. Inhimillinen
torjunta ja toivon ylläpito
- Pitkään
mukana olleet aktiivijäsenet eivät halua hyväksyä rakkaan
harrastuksen ja sen yhteisön näivettymistä.
- On psykologisesti
helpompaa keskittyä nykytoimintaan ja toivoa parempaa kuin kohdata
todellisuus suoraan.
- "Niin
kauan kuin minä olen hengissä, tämä toimii" -asenne on yleinen.
🎭 2. Kasvonkohotuksen
tarve ja ulkoinen uskottavuus
- Moni
yhdistys pyrkii näyttämään ulospäin aktiiviselta ja elinvoimaiselta
esimerkiksi juhlimalla merkkivuosia, julkaisemalla näyttelyraportteja
tai pitämällä verkkosivut yllä.
- Myöntäminen
jäsenkadosta, vanhenemisesta tai toiminnan päättymisestä koetaan
imagollisesti vaaralliseksi ja voi vähentää tukea tai näkyvyyttä.
📉 3. Pelko
lumipalloefektistä
- Jos
yhdistys avoimesti myöntää olevansa hiipumassa, se voi kiihdyttää
jäsenkatoa:
- "Miksi
liittyisin, jos tämä loppuu kohta?"
- "En
halua käyttää aikaani kuolevaan kerhoon."
- Tällöin
vaikeneminen on taktinen valinta.
⚙️ 4. Toimijoiden väsymys ja
resurssipula
- Monessa
yhdistyksessä muutamat yksittäiset ihmiset pyörittävät kaikkea.
- Aikaa
tai energiaa ei ole strategiseen arviointiin tai tulevaisuuden
visiointiin, joten vaikeneminen on passiivinen seuraus uupumisesta.
🧱 5. Institutionaalinen
konservatiivisuus
- Monet
yhdistykset ovat byrokraattisia ja hitaasti muuttuvia.
- Näissä
yhteisöissä uusi ajattelu tai kriittinen pohdinta ei ole kulttuurisesti
tervetullutta.
- Vanhat
rakenteet kannustavat säilyttämiseen, eivät uudistamiseen tai alasajon
suunnitteluun.
🪞 6. Peili heikosta
liittotasosta
- Suomen
Filatelistiliitto ja sen jäsenyhdistykset eivät juurikaan julkaise
avoimia jäsenkehitystilastoja tai strategisia suunnitelmia yhdistysten
elinkelpoisuudesta.
- Ilman
selkeää koordinaatiota tai avoimuutta ylhäältäpäin yksittäiset yhdistykset
ovat oman näkökulmansa varassa.
📝 Yhteenveto
Filatelistiyhdistysten vaikeneminen lähestyvästä lopusta
johtuu useista asioista:
Syy |
Kuvaus |
Inhimillinen torjunta |
Vaikea hyväksyä rakkaan yhteisön hiipumista |
Ulkoisen kuvan suojelu |
Pelätään uskottavuuden menettämistä |
Pelko jäsenkadosta |
Ei haluta laukaista itseään vahingoittavaa kehää |
Toimijoiden väsymys |
Ei riitä resursseja strategiseen itsetarkasteluun |
Konservatiivisuus |
Rakenteet estävät uudistumisen ja kriittisen keskustelun |
Johtajuuden puute |
Liittotason ohjaus ja avoimuus heikkoa |
Omia kommentteja:
Kohdasta 6. toteaisin, että Filatelistiliitto kyllä puhuu ja
julkaiseekin jäsenmääristä, mutta kokeillut toimenpiteet asian korjaamiseksi
eivät näytä auttaneen. Väitän, että edellisessä 6 kohdan listassa olevat
yhdistysten sisäiset ominaisuudet estävät avoimen asian käsittelyn. Joka
olisi lähtökohta tehdä jotain konkreettisesti toimivaa.
Huom: Kritiikki tavataan yleensä kuitata, että puskista
huutelijan kannattaisi ottaa itse vastuuta,
tulla itse mukaan vaikuttamaan. Jos katsoo edellistä 5 - 6 kohdan listaa
yhdistysten ominaisuuksista, siinä on semmoisia muureja, joiden yli on
vaikeaa, jos ei mahdotonta päästä. Uudistusten ehdottaja todennäköisesti
jyrätään, koska niin toimitaan ja sitä kokeillaan mitä aina ennenkin. Täten oma aktiivisuus kannattaa suunnata siihen postimerkkien
keräilyyn itseensä.
Keräilyn tyhjänpuhujat
Olen lukenut kirjaa "Työelämän tyhjänpuhujat".
Siinä ruoditaan työelämään kuuluvaa ns. kapulakieltä eli tyhjänpuhumista. Eli
viestintää jossa käytetään monimutkaisia pitkiä lauseita, joissa ehkä
merkityskin hämärtyy ja tuotetaan paljon sanoja, sanomatta paljon mitään.
Nyky-työelämässä tällaiseen varmaan kiinnitetään huomiotakin
jotta voidaan välttää. Eri asia voi olla eläköityneiden seniorien valtakunnassa
Filatelistiliitossa. Jotka havaintojeni mukaan omaavat konservatiiviset,
sanoisinko Kekkosen ja Koiviston aikaan jääneet arvot ja toimintatavat.
Liiton pj Vesa Hirsmäki nostaa jälleen kerran liiton
jäsenmäärän laskun puheenaiheeksi (Filatelisti 04/2025). Aivan kuin ei
muistettaisi, että asiaa on käsitelty ehkä joka kolmannessa puheenjohtajan
kirjoituksessa viime vuosina ja hänkin jo tänä keväänä. Toki asiasta voi olla
huolissaan ja luvata tehdä sille jotain, mutta kuinka kauan lukija eli liiton
jäsen vielä uskoo?
Kapulakielestä eli tyhjänpuheesta esimerkkinä olkoon lause:
"Syksyn tehostettavilla toimilla liittohallitus asettaa tavoitteet
jäsenkehitykselle ja päättää toimenpiteistä niiden saavuttamiseksi, jotka
tulevat sisältämään useita eritasoisia toimenpiteitä niin lyhyellä kuin
pitkälläkin aikavälillä."
Eli: luvataan mahtipontisesti jotain jostakin mutta
kuitenkin siten, ettei mitään konkreettista mistään. Kannattaa huomata myös
tautofonia sanassa toimenpide.
Toki mainitaan jäsenmäärä 820 jonkinlaisena pohjalukemana,
josta ei suunta ole kuin ylöspäin? Siksi, että sittenkin sanottaisiin
konkretiaa? Uskallan väittää tätä paskapuheeksi: lasku senkun jatkuu eikä
pysähdy. No, tämä unohtuu ja tulee joku toinen lupaus tilalle.
Vastaavia tyhjälauseita voisi poimia lukuisista edellisistä
kirjoituksista. Aina on luvattu jotain "rautaisia toimenpiteitä"
jäsenmäärän kääntämiseksi nousuun. Entinen pj Hannula yritti
jäsenmäärätilastojen mikroskooppisesta heilahduksesta ylöspäin päätellä, että
jäsenmäärän lasku olisi jopa kasvussa. Kunnes eropäätöksestään kertoessaan
totesi, että keinot rupeavat loppumaan. Keinoihin kuului myös valehdella STT:n
uutiseen jäsenmäärien laskun pysähtymisestä (linkki).
Ehkä tyhjäpuheen huipentuma oli skenaario "50000
uudesta keräilijästä" muutama vuosi sitten. Siinä kuulemma tosin eräs
yrittäjätaustainen sai tyhjäpuheen lahjoillaan toiset hallituksen jäsenet
lumotuksi tällaisiin tavoitteisiin, hetkeksi aikaa.
No, mikä se toimenpide tällä kertaa sitten olisi?
"Harrastamisen Suomen malli"-nimiseen hankkeeseen mukaan pääsy ja
siinä filatelian tarjoaminen ryhmälle koululaisia. No, ensinnäkään ei ole
varmaa, että toteutuuko filatelian osuus. Ja mielestäni vaikka toteutuisi,
miten se voisi näkyä Filatelistiliiton jäsenmäärässä?
On Kekkosen ja Koiviston aikainen ajatus, että lapsia ja
nuoria saisi jotenkin merkittävästi filatelian pariin. Jaksetaan pitää harhaa,
että kyse on pelkästään harrastuksen näkyvyydestä, tuomisesta tarjolle. Kun
kyse on kuitenkin maaiman pysyvästä muutoksesta. Puhumattakaan, että nuoria
saisi mukaan vaarien kanssa samoihin tapahtumiin. Sitäpaitsi harrastajien
aikuistumisen vaiheessa filateliavälineet jäänee komeroon.
Sanotaan, että on paljon keräilytapahtumia ja siis voisi
tulkita uutta nousua? No, samat seniorit niitä aina pyörittää sekä niissä
vierailee. Ehkä heillä on tarve esittää olevansa vielä voimissaan, kun
ikävuosien kertyminen mittariin senkun jatkuu. Tarve järjestää ohjelmaa
hitaaseen hiipumiseen. Sitäpaitsi, vasta viime vuosina vasta tämä riskiryhmä on
koronarajoituksista päässyt vapautumaan.
Eikö kannattaisi jo hyväksyä, että jäsenmäärä laskee siksi,
koska niin moni tulee elinikänsä päähän samaan aikaan? Mikä lukumäärän
olennaisesti kääntäisi?
Vaikka onhan tämän rivien välistä kasvavan epätoivon
seuraamisessa oma mielenkiintonsa: eli missä vaiheessa lakataan lupaamasta
mitään?
No, pidetään mielessä, että on kyse muustakin: Oman
elämäntyön ja elämän merkityksestä, surutyöstä sen suhteen.
Kommentit
Lähetä kommentti