ChatGPT (Tekoäly) ja keräilyn tyhjänpuhujat

ChatGPT (Tekoäly)

Kysyin ChatGPT:ltä, miksi yhdistysten on niin vaikea puhua siitä, että toiminta on hiipumassa? Sain seuraavia vastauksia.

Tämä on erittäin osuva ja tärkeä kysymys. Filatelistiyhdistysten (ja laajemminkin monien muiden perinteisten harrastusyhdistysten) vaikeneminen oman tulevaisuutensa synkistä näkymistä ei ole sattumaa. Ilmiö johtuu useiden tekijöiden yhdistelmästä:


🔒 1. Inhimillinen torjunta ja toivon ylläpito

  • Pitkään mukana olleet aktiivijäsenet eivät halua hyväksyä rakkaan harrastuksen ja sen yhteisön näivettymistä.
  • On psykologisesti helpompaa keskittyä nykytoimintaan ja toivoa parempaa kuin kohdata todellisuus suoraan.
  • "Niin kauan kuin minä olen hengissä, tämä toimii" -asenne on yleinen.

🎭 2. Kasvonkohotuksen tarve ja ulkoinen uskottavuus

  • Moni yhdistys pyrkii näyttämään ulospäin aktiiviselta ja elinvoimaiselta esimerkiksi juhlimalla merkkivuosia, julkaisemalla näyttelyraportteja tai pitämällä verkkosivut yllä.
  • Myöntäminen jäsenkadosta, vanhenemisesta tai toiminnan päättymisestä koetaan imagollisesti vaaralliseksi ja voi vähentää tukea tai näkyvyyttä.

📉 3. Pelko lumipalloefektistä

  • Jos yhdistys avoimesti myöntää olevansa hiipumassa, se voi kiihdyttää jäsenkatoa:
    • "Miksi liittyisin, jos tämä loppuu kohta?"
    • "En halua käyttää aikaani kuolevaan kerhoon."
  • Tällöin vaikeneminen on taktinen valinta.

⚙️ 4. Toimijoiden väsymys ja resurssipula

  • Monessa yhdistyksessä muutamat yksittäiset ihmiset pyörittävät kaikkea.
  • Aikaa tai energiaa ei ole strategiseen arviointiin tai tulevaisuuden visiointiin, joten vaikeneminen on passiivinen seuraus uupumisesta.

🧱 5. Institutionaalinen konservatiivisuus

  • Monet yhdistykset ovat byrokraattisia ja hitaasti muuttuvia.
  • Näissä yhteisöissä uusi ajattelu tai kriittinen pohdinta ei ole kulttuurisesti tervetullutta.
  • Vanhat rakenteet kannustavat säilyttämiseen, eivät uudistamiseen tai alasajon suunnitteluun.

🪞 6. Peili heikosta liittotasosta

  • Suomen Filatelistiliitto ja sen jäsenyhdistykset eivät juurikaan julkaise avoimia jäsenkehitystilastoja tai strategisia suunnitelmia yhdistysten elinkelpoisuudesta.
  • Ilman selkeää koordinaatiota tai avoimuutta ylhäältäpäin yksittäiset yhdistykset ovat oman näkökulmansa varassa.

📝 Yhteenveto

Filatelistiyhdistysten vaikeneminen lähestyvästä lopusta johtuu useista asioista:

Syy

Kuvaus

Inhimillinen torjunta

Vaikea hyväksyä rakkaan yhteisön hiipumista

Ulkoisen kuvan suojelu

Pelätään uskottavuuden menettämistä

Pelko jäsenkadosta

Ei haluta laukaista itseään vahingoittavaa kehää

Toimijoiden väsymys

Ei riitä resursseja strategiseen itsetarkasteluun

Konservatiivisuus

Rakenteet estävät uudistumisen ja kriittisen keskustelun

Johtajuuden puute

Liittotason ohjaus ja avoimuus heikkoa


Omia kommentteja:

Kohdasta 6. toteaisin, että Filatelistiliitto kyllä puhuu ja julkaiseekin jäsenmääristä, mutta kokeillut toimenpiteet asian korjaamiseksi eivät näytä auttaneen. Väitän, että edellisessä 6 kohdan listassa olevat yhdistysten sisäiset ominaisuudet estävät avoimen asian käsittelyn. Joka olisi lähtökohta tehdä jotain konkreettisesti toimivaa.

Huom: Kritiikki tavataan yleensä kuitata, että puskista huutelijan kannattaisi ottaa itse vastuuta,  tulla itse mukaan vaikuttamaan. Jos katsoo edellistä 5 - 6 kohdan listaa yhdistysten ominaisuuksista, siinä on semmoisia muureja, joiden yli on vaikeaa, jos ei mahdotonta päästä. Uudistusten ehdottaja todennäköisesti jyrätään, koska niin toimitaan ja sitä kokeillaan mitä aina ennenkin. Täten oma aktiivisuus kannattaa suunnata siihen postimerkkien keräilyyn itseensä.

Keräilyn tyhjänpuhujat

Olen lukenut kirjaa "Työelämän tyhjänpuhujat". Siinä ruoditaan työelämään kuuluvaa ns. kapulakieltä eli tyhjänpuhumista. Eli viestintää jossa käytetään monimutkaisia pitkiä lauseita, joissa ehkä merkityskin hämärtyy ja tuotetaan paljon sanoja, sanomatta paljon mitään.

Nyky-työelämässä tällaiseen varmaan kiinnitetään huomiotakin jotta voidaan välttää. Eri asia voi olla eläköityneiden seniorien valtakunnassa Filatelistiliitossa. Jotka havaintojeni mukaan omaavat konservatiiviset, sanoisinko Kekkosen ja Koiviston aikaan jääneet arvot ja toimintatavat.

Liiton pj Vesa Hirsmäki nostaa jälleen kerran liiton jäsenmäärän laskun puheenaiheeksi (Filatelisti 04/2025). Aivan kuin ei muistettaisi, että asiaa on käsitelty ehkä joka kolmannessa puheenjohtajan kirjoituksessa viime vuosina ja hänkin jo tänä keväänä. Toki asiasta voi olla huolissaan ja luvata tehdä sille jotain, mutta kuinka kauan lukija eli liiton jäsen vielä uskoo?

Kapulakielestä eli tyhjänpuheesta esimerkkinä olkoon lause: "Syksyn tehostettavilla toimilla liittohallitus asettaa tavoitteet jäsenkehitykselle ja päättää toimenpiteistä niiden saavuttamiseksi, jotka tulevat sisältämään useita eritasoisia toimenpiteitä niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä."

Eli: luvataan mahtipontisesti jotain jostakin mutta kuitenkin siten, ettei mitään konkreettista mistään. Kannattaa huomata myös tautofonia sanassa toimenpide.

Toki mainitaan jäsenmäärä 820 jonkinlaisena pohjalukemana, josta ei suunta ole kuin ylöspäin? Siksi, että sittenkin sanottaisiin konkretiaa? Uskallan väittää tätä paskapuheeksi: lasku senkun jatkuu eikä pysähdy. No, tämä unohtuu ja tulee joku toinen lupaus tilalle.

Vastaavia tyhjälauseita voisi poimia lukuisista edellisistä kirjoituksista. Aina on luvattu jotain "rautaisia toimenpiteitä" jäsenmäärän kääntämiseksi nousuun. Entinen pj Hannula yritti jäsenmäärätilastojen mikroskooppisesta heilahduksesta ylöspäin päätellä, että jäsenmäärän lasku olisi jopa kasvussa. Kunnes eropäätöksestään kertoessaan totesi, että keinot rupeavat loppumaan. Keinoihin kuului myös valehdella STT:n uutiseen jäsenmäärien laskun pysähtymisestä (linkki).

Ehkä tyhjäpuheen huipentuma oli skenaario "50000 uudesta keräilijästä" muutama vuosi sitten. Siinä kuulemma tosin eräs yrittäjätaustainen sai tyhjäpuheen lahjoillaan toiset hallituksen jäsenet lumotuksi tällaisiin tavoitteisiin, hetkeksi aikaa.

No, mikä se toimenpide tällä kertaa sitten olisi? "Harrastamisen Suomen malli"-nimiseen hankkeeseen mukaan pääsy ja siinä filatelian tarjoaminen ryhmälle koululaisia. No, ensinnäkään ei ole varmaa, että toteutuuko filatelian osuus. Ja mielestäni vaikka toteutuisi, miten se voisi näkyä Filatelistiliiton jäsenmäärässä?

On Kekkosen ja Koiviston aikainen ajatus, että lapsia ja nuoria saisi jotenkin merkittävästi filatelian pariin. Jaksetaan pitää harhaa, että kyse on pelkästään harrastuksen näkyvyydestä, tuomisesta tarjolle. Kun kyse on kuitenkin maaiman pysyvästä muutoksesta. Puhumattakaan, että nuoria saisi mukaan vaarien kanssa samoihin tapahtumiin. Sitäpaitsi harrastajien aikuistumisen vaiheessa filateliavälineet jäänee komeroon.

Sanotaan, että on paljon keräilytapahtumia ja siis voisi tulkita uutta nousua? No, samat seniorit niitä aina pyörittää sekä niissä vierailee. Ehkä heillä on tarve esittää olevansa vielä voimissaan, kun ikävuosien kertyminen mittariin senkun jatkuu. Tarve järjestää ohjelmaa hitaaseen hiipumiseen. Sitäpaitsi, vasta viime vuosina vasta tämä riskiryhmä on koronarajoituksista päässyt vapautumaan.

Eikö kannattaisi jo hyväksyä, että jäsenmäärä laskee siksi, koska niin moni tulee elinikänsä päähän samaan aikaan? Mikä lukumäärän olennaisesti kääntäisi?

Vaikka onhan tämän rivien välistä kasvavan epätoivon seuraamisessa oma mielenkiintonsa: eli missä vaiheessa lakataan lupaamasta mitään?

No, pidetään mielessä, että on kyse muustakin: Oman elämäntyön ja elämän merkityksestä, surutyöstä sen suhteen.

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenjohtajasta toiseen

Filatelian tulevaisuudesta

Collecting for modern times? / Keräily nykyaikaan?