Kirjoituksia keräilyharrastukseeni liittyen

Teksti suomeksi on englanninkielisen tekstin alla. Text in Finnish is below English text. What will stamp collecting look like in five years? In 10–15 years? How will stamp prices evolve? Many collectors simply want to enjoy the hobby without pondering these questions, which is understandable. Still, reflecting on them can be worthwhile. Since 2019, I’ve attended philatelic events and meetings—both in person and online—followed social media, browsed magazines, and spoken with dozens of veteran collectors. From this, I’ve formed a picture of what the hobby looks like at ground level. The Strengths of Associations—and Their Realities Philatelic associations offer clear benefits: opportunities to buy, sell, and trade material, access to information and tips, social interaction: meeting like-minded people and making friends. My own motivation for attending meetings is strongly tied to auctions and acquiring material. Yet here lies a recurring challenge: very few people collect the newes...

  Some part of this text is in English here ( link ). 0. Alustus — Menneisyys ei ole tae tulevasta Kysymys: Mikä on postimerkkeilyn tila 5 vuoden päästä? Entä 10–15 vuoden päästä? Mitä postimerkkien keräilyhinnoille tapahtuu? Olen seurannut filateliaa vuodesta 2019 tapahtumissa, kokouksissa, verkossa ja alan lehdissä sekä keskustellut kymmenien konkarien kanssa. Kuva on kirkastunut: järjestäytynyt filatelia (kerhot, liitto, näyttely- ja kilpailukulttuuri) on rakenteellisessa laskussa. Syyt ovat selvät: jäsenistön ikääntyminen, postimerkin käytön hiipuminen ja yhdistysmuotoisen toiminnan yhteensopimattomuus nykykulttuurin kanssa. Yhdistystoiminnassa on hyviä puolia (osto–myynti–vaihto, tiedonvaihto, sosiaalisuus), mutta käytännössä törmää usein välinpitämättömyyteen kaikkea uutta kohtaan ja asenteeseen, jossa perinne asetetaan uudistusten edelle. Kun samaan aikaan näkyvyyden harhat, sääntökeskeisyys ja kilpailullistaminen ohjaavat harrastusta kohti pienentyvää ydintä, nuoremmat ja ...

Yllä oleva otsikko on Helsingin Sanomien artikkelista, Lions-klubin osalta ( linkki ). Käy yhä ilmeisemmäksi se, mitä olen väittänyt jo pitkään: lukuisat filateliayhdistykset, erityisesti maaseutupaikkakunnilla, ovat saavuttamassa olemassaolonsa kannalta kriittisen vaiheen. Merkittävä osa jäsenistöstä kuuluu suuriin ikäluokkiin, ja pitkään toimineet aktiivit lähestyvät joko tilastollista elinikää tai ainakin sosiaalisesti aktiivisen elämänsä loppuvaihetta. Kun uusia toimijoita ei saada tilalle, yhdistyksen toiminta yksinkertaisesti päättyy. On monia ymmärrettäviä syitä, miksi tätä kehitystä ei käsitellä avoimesti ja rehellisesti – edes silloin, kun se voisi auttaa tilanteen parantamisessa. Näitä syitä olen käsitellyt erillisessä blogikirjoituksessa ( linkki ). Rivien harveneminen toki tiedostetaan. Kokouksissa pidetään hiljaisia hetkiä ja jäsenlehdissä julkaistaan muistokirjoituksia. Väitän kuitenkin, ettei tämä kehitys pysähdy, vaan pikemminkin kiihtyy. Suuremmissa seuroissa tilanne n...