Why I am so critical of association philately / Miksi suhtaudun yhdistysfilateliaan nuivasti

In my blogs, I have criticized philately promoted by registered associations. And especially exhibition and competition philately. It is claimed to be only a small part of philately - but I claim that it is the cornerstone of the associations' activities. And all association activities ultimately aim to promote exhibition and competition philately, or at least to keep it alive today - if not to provide hospice care. When a significant number of association philatelists are approaching the end of their lives and recruiting young people fails time and time again.

Of course, I could only calmly wait for the grandfathers to pass away naturally, and stamp collecting can then be practiced more freely, each according to their own taste, without some mystical philatelic tradition and corresponding rules. But is it too late then?

The aging association philatelists are still firmly in the grip of power. They define, according to their rules and traditions, what collecting is "quality", "top collecting" or what item is "collectable". How do exhibitions have judges and an incentive or reward system to ensure that the rules are adhered to.

This is not done to promote or facilitate collecting, as these parties claim. But so that the collecting that conforms to the taste and whims of this elite would remain interesting and thus its economic resale value would be preserved, at the expense of other philately. The real motive will emerge as soon as you get to know it, scratch the surface.

Of course, philatelists are free to organize their activities as they wish. Of course, the circus they run may be intended to give meaning and self-enhancement to the remaining days of the lives of those who participate in it, but that is not in my interests. Above all, it is detrimental to my own collecting. that is, when I am interested in, for example, the philately of this millennium and brand new publications. The same goes for personalized postage stamps, which are exactly the same means of payment for letter mail transport as all elite philately that is collectible and worthy of exhibition.

This is why I have a hard time relating to the communication and indoctrination practiced by associations. In meetings, events, member magazines, guides, cataloques... The elite of association leaders' own little sandbox, pompous judging systems, medals, awards, haughty gala dinners. Downright comical crap that doesn't need to have anything to do with the collection hobby itself. It is amusing how dead seriously they take it.

Miksi suhtaudun yhdistysfilateliaan nuivasti

Kirjoituksissani kritisoin rekisteröityjen yhdistysten edistämää filateliaa. Samoin erityisesti näyttely- ja kilpailufilateliaa. Sen väitetään olevan vain pieni osa filateliaa  - mutta väitän, että se on yhdistysten toiminnan kulmakivi. Ja kaikki yhdistystoiminta loppujen lopuksi tähtää näyttely- ja kilpailufilatelian edistämiseen tai siis nykyään hengissä pitämiseen - jos ei saattohoitoon. Kun huomattava osa yhdistysfilatelisteja lähestyy elinikänsä päätä ja nuorten rekrytointi epäonnistuu kerta toisensa jälkeen.

Voisihan sitä toki vain tyynesti odottaa, että vaarit poistuu luonnollista tietä, ja postimerkkien keräilyä voidaan sen jälkeen harrastaa vapautuneemmin, kukin oman makunsa mukaan, vailla jotain mystistä filatelian perinnettä ja senmukaisia sääntöjä. Mutta onko silloin liian myöhäistä?

Ikääntyvät yhdistysfilatelistit ovat vielä tukevasti vallan kahvassa. He määrittelevät sääntöjensä ja perinteidensä mukaan, mikä keräily on "laatua", ”huippukeräilyä” tai mikä kohde on ”kokoelmakelpoinen”. Kuinka näyttelyissä on tuomarit ja kannustin- eli palkitsemisjärjestelmä, joilla valvotaan, että säännöissä pysytään.

Tämä ei suinkaan tapahdu keräilyn edistämiseksi tai helpottamiseksi, kuten nämä tahot väittävät. Vaan siksi, että tämän eliitin oman maun ja mielivallan mukainen keräily säilyisi kiinnostavana ja täten myös sen taloudellinen jälleenmyyntiarvo säilyy, muun filatelian kustannuksella. Todellinen motiivi tulee esiin heti, kun perehtyy, pintaa raaputtaa. 

Toki filatelistit saavat järjestää toimintansa kuten haluavat. Toki heidän ylläpitämällään sirkuksella voi olla tarkoitus saada niihin osallistuvien jäljellä oleville elinpäiville merkitystä ja itsetehostusta, mutta sellainen ei ole minun intresseissä. Mutta ennen kaikkea se on vahingollista oman keräilyni kannalta, siis kun minua kiinnostaa esimerkiksi tämän vuosituhannen filatelia ja aivan uudet julkaisut. Samoiten kuin omakuvapostimerkit, jotka ovat aivan samanlaisia kirjepostin kuljetuksen maksuvälineitä kuin kaikki kokoelma- ja näyttelykelpoinen eliittifilatelia.

Tämä takia minun on vaikea suhtautua yhdistyksien harjoittamaan viestintään, indoktrinointiin. Kokouksissa, tapahtumissa, jäsenlehdissä, oppaissa, luetteloissa.. Yhdistysten johtajien eliitin omaan pikku hiekkalaatikkoon, pompööseihin tuomarijärjestelmiin, mitaleihin, palkintoihin, korskeisiin juhlaiillallisiin. Suorastaan koomisen paskantärkeilyn, jolla ei tarvitsisi olla mitään tekemistä itse keräilyharrastuksen kanssa. On huvittavaa, kuinka haudanvakavasti siihen suhtaudutaan.