Auringonlasku saa etsimään valonpilkahdusta

Filatelian ja numismatiikan perinteisissä harrastajayhdistyksissä on ainakin 2 haastetta, jolle ne eivät voi oikein mitään. Eli keräilykohteen (postimerkit ja käteinen raha) merkityksen jatkuva pienentyminen digitalisaation myötä. Samoin harrastajakunnan ikääntyminen. Tilastokeskuksen elinaikaennusteen mukaan iso osa yhdistysten jäsenistä (ns. koronan riskiryhmä) saavuttaa loppunsa vuoden 2030 kieppeillä ja nuoria ei ole saatu mukaan 90-luvun jälkeen. Tämä poistuma on jo näkyvissä.

Käteisellä rahalla lienee pidempi elinaika kuin paperisilla postimerkeillä, joita jo korvataan myös Suomessa digitaalisilla koodeilla, ainakin paketeissa.

Järjestäytynyttä filateliaa kattojärjestönä edustaa Filatelistiliitto. Näyttöä sen toiminnan sopeuttamisesta (= auringonlaskusta) löytyy myös liiton omissa päätöksissä. Juuri tuli tietoon, että Filatelisti-lehden ilmestymiskerrat vähenevät 4 kertaan vuodesta 2026 lähtien. Selitys on ollut painatus- ja jakelukustannusten nousu, mutta voisi kysyä, että tehtäisiinkö tätä, jos ei olisi odotettavissa, että aktiivien (artikkelien kirjoittajien & jäsenmaksujen maksajien) rivit jatkavat harvenemistaan? Että lehti ei tavoita jäsenkunnan ulkopuolisia, vaikka siihen nähdäkseni pyrkii, sisältönsä uuden kuvauksen puolesta? Nimittäin jos lehdelle olisi pysyvää kysyntää, se revittäisiin käsistä, paperisenakin. Ainakin sitä näkisi tarjolla edes joissain lehtipisteissä. 

Samoin kuinka on tavattu todeta, että harrastuksen näkyvyyden ja vaikuttavuuden takia on tarpeen olla siellä, missä ihmiset liikkuvat. Kuitenkin osallistuminen Helsingin Kirjamessuille jää pois. Tämä on toki ymmärrettävää, korkeiden kustannusten ja resurssitarpeen takia (4 päivää & 8 - 10 tuntia per päivä). Kuitenkin Helsingin kirjamessut on ehkä tämän valtakunnan otollisin kohtaamispaikka, "kulttuurinjanoisille", mahdollisesti filateliasta kiinnostuneille kansalaisille? Uskaltaisin väittää, että tapahtumassa toiveena pelkän näkyvyyden lisäksi on aina ollut rekrytoida jäseniä yhdistyksiin, mikä on ollut tehotonta tai epäonnistunut.

Mitä talouteen tulee, Kirjamessuihin osallistumisen rahoitus on mennyt jonkun edistämissäätiön piikkiin kai suurelta osin. Jonka päättäjät varmaan odottavat sitä "edistämistä", konkreettisesti uutta innostusta/kiinnostusta ts. jäsenien rekrytointia. Vaikka tyytynevät kirjalliseen raporttiin siitä, kuinka jälleen tilaisuus tavoitti yleisöä ja aina paremmin tapahtuma onnistui. Kun tavoitettavuutta on mahdoton arvioida, on säätiön sedille ehkä heitetty joku lukumäärä "10000" ihmistä.

Mitä siihen vaikuttavuuteen tulee, olen ollut itse aitiopaikalla myös näytteilleasettajan edustajana Messukeskuksessa v. 22 ja 23 ja huomannut, että valtaosa yleisöstä joka siihen kohtaa hallia päätyy, kulkee ohi muuhun tarjontaan. Vaikkakin jokunen pysähtyy silmäilemään filatelian ja numismatiikan osastot. Todennäköisimmin kysymään, että mitä tehdä haltuun jääneen materiaalin kanssa tai onko niillä jotain arvoa. Silmäilemään näyttelyä. Myyntipöytien penkojia on jonkin verran ollut, muttei läheskään siinä määrin kuin vaikka video- ja lautapelien sekä antikvariaattien osastoilla. 

Sain nähdä, että jonkinlainen uusien jäsenten rekrytointitavoite oli. Oli kuponki, jossa saattoi liittyä Filatelistiliittoon puoleen hintaan. Kuitenkin liiton omien sääntöjen mukaan, ensin pitää liittyä paikallisyhdistykseen. Se tieto ei paperissa näkynyt. Kömpelöä markkinointia, jos ei harhauttamista? Toisaalta olen kuullut toteamusta, että pelkän lehden olisi mahdollista tilata puoleen hintaan, mutta ei siitä mistään julkaistua tietoa ole. Liekö sitten tuote ns. tiskin alta?

Korvaajiksi ajateltuihin yhdistysten omiin tapahtumiin ja näyttelyihin panostaminen tuskin kompensoi Helsingin tapahtumaa. Jos Messukeskuksessa näkee samoja "naamoja" vuodesta toiseen, niin paikallisissa vielä enemmän. Toki nekin tavataan aina raportoida erittäin onnistuneiksi. Olin mukana TamCollect 2025-näyttelyssä Ideaparkissa, eikä sielläkään näyttelysermien välissä mitään yleisökuhinaa ollut. Jälleen kerran toki voidaan heittää väite suuresta vaikuttavuudesta.

Oman kokemusten mukaan paikalliset tapahtumatkaan eivät tuo oman seuran kokouksiin uusia "naamoja". Jäsenmäärää juuri tarkistettiin 30 % alaspäin, kun ilmeisesti edesmenneitäkin aiemmin saatettiin pitää rekisterissä. Sen voi päätellä syntymäpäivä-perinteen lopettamisesta, kun onnittelu oli lähtenyt vainajalle.

Mitä Filatelisti-lehteen tulee, niin vielä vuonna 2022 näin omin silmin joidenkin kokevan voitonriemua siitä, että suunniteltu "digiloikka" estettiin ja paperilehden ilmestymiskerrat saatiin pysymään kahdeksassa(!) per vuosi... nyt tämän "vanhan kaartin" toiveet pannaan sivuun, digitaalisella uutiskirjeellä. No, ehkä hekin hiljaa asian hyväksyvät, kun eivät muutakaan voi. 

Mutta digiin menollako voidaan sitten odottaa "50000" uutta jäsentä, jota joskus v. 2022 visioitiin? Tuskin. 

Mitä vuoden 2025 jälkeen?

Paperisten postimerkkien julkaisu Suomessa saattaa loppua kokonaan parin vuoden sisällä, korvautuen digikoodeilla. 2D-koodihan sisältyy jo uusiin merkkeihin. Vanhojen postimerkkien käyttö jollakin viiveaikataululla. Tarve kirjemuotoiselle paperilähetykselle tuskin lakkaa – olkoon vaikka sitten jonkinlainen automaateista noudettava ”kevytpaketti”. Tanskassahan kerätään kirjepostilaatikoita pois jo nyt 2025. Käteistä rahaa edelleen painetaan, jo yhtenäisen euroalueenkin takia. Filatelian perinteisten jäsenyhdistysten määrä ja niiden jäsenmäärät romahtavat. Joitain uusia keräilijöitä tulee, mutta he eivät näytä saavan lisäarvoa rekisteröityneeseen yhdistykseen kuulumisesta. Ja miksi saisivatkaan, jos he ovat tyytyväisiä harrastaessaan omilla tavoitteillaan tai ilman suurempia tavoitteita ”kehittyä”? Nuorisofilatelistien seura näyttää pyörivän sekin seniorien hallintatoiminnalla, varsinaisia nuoria jäseniä kourallinen.

Pari vuotta sitten jo heitettiin ideana Filatelistin ja Suomen Postimerkkilehden yhdistämistä (Suomen Filatelistiseuran julkaisu, 6 krt/v.). Voisi kysyä, miksi marginaalisen harrastuksen parissa pitää olla 2 aikakauslehden tyyliin paperille painettua jäsenlehteä, joiden kirjoittaja- ja julkaisijakuntakin on varsin päällekkäinen? Paperisen jäsenlehden julkaisu- ja jakelukustannukset edelleenkään tuskin alenevat tästä eteenkäänpäin. Jäsenmaksun maksajien ja aktiivien kirjoittajien määrä tuskin kasvaa. Lehtiä ei edes löydy kirjakauppojen tai markettien lehtipisteistä - koska ei kysyntää. Veikkaan, että joko paperinen Filatelisti lakkaa ilmestymästä kokonaan jollain aikataululla, tai sitten se yhdistetään Suomen Postimerkkilehteen. Joka mennee sekin enemmän ja enemmän digitaaliseksi – pdf-versio on myös ollut jo pitkään.

Postimerkin yhteiskunnallinen, kulttuurihistoriallinen merkitys menee museoihin ja joidenkin kulttuuritutkijoiden opinnäytteisiin.  Filatelian harrastajien parissa Suomessa voi jäädä ”kova ydin”, parisensataa harrastajaa, jotka pyrkivät noudattamaan filatelian perinteistä, sofistikoitua tutkimukseen perustuvaa näyttely- ja kilpailutoimintaa. Tukenaan ollen kansainvälinen filatelian järjestötoiminta, joka on vielä perässä Suomen digitalisaatiokehitystä. Tältä ytimeltäkin voi tosin happi olla aika lopussa joskus vuonna 2035, kun yhteiskunnallista huomionarvoa ei enää saa.