Filatelistin poismenon johdosta

Sain kuulla, että filatelisti Tapio Tuominen on kuollut. En varsinaisesti tuntenut häntä. Mutta asia koskettaa minua siksi, että juuri viime syksynä 2024 kuulin seuran kokouksessa hänen esityksensä perustettavasta uudesta nuorisofilatelian seurasta. Hän pyysi kommentteja asiaan harrastajilta ja minäkin lähetin sähköpostilla, vaikka tarkastelenkin asioita ns. laatikon ulkopuolelta, en aktiivina alan yhdistyksissä.

Toinen vastaavan avarakatseisesti suhtautunut oli Tapio Hakoniemi (Korso), joka tapasi kommentoida ajatuksiani filateliasta Facebook-palstalla, kuin myös yksityisviesteillä (Vielä v. 2022). Hän nukkui pois parisen vuotta sitten, ei hänkään valtavan iäkkäänä.

Molempien kohdalla toki voin arvostaa ponnistuksia tai elämäntyötä rakkaan harrastuksen hyväksi, vaikka voin epäillä, kuinka se kantaa tulevaisuuteen. Mutta erityisesti arvostan kiinnostusta kuunnella, ottaa vastaan tyynesti toisinajattelua, ei tuomiten vaan mahdollisuutena saada uusia ideoita.

Kriitiikkiä sisältäviin kommentteihini viime syksynä Tuominen suhtautui yllättävän ymmärtäväisesti, jopa samaa mieltä ollen. En mene yksityiskohtiin, mutta kyse on siitä, että filatelistit niin hartaasti toivoisivat uusia, varsinkin nuorempia harrastajia, myös jäseniksi yhdistyksiin. Omat käsitykseni siitä, miksi se ei onnistu eikä tule onnistumaan nykymallilla.

Toki filatelistit järjestävät toimintansa aina kuin haluavat. Mutta oma käsitykseni on se, että tosiasioiden tunnustaminen ja hyväksyminen on se alku, jonka päälle jotain muutosta rakentaa. Siltä näyttää, että lähinnä hymistellään ja kaunistellaan asioiden tilaa. Uudistamisen kokeilut vain kosmeettisia.

Jonkinlaista "filatelian uutta nousua" on tunnuttu toivottavan. Itse en tosiasiallisten havaintojen valossa siihen usko, enkä usko Nuorisofilatelistit-seuran muuttavan mitään. Sen matalasta profiilista digiverkoissa, erityisesti sosiaalisessa mediassa (jonka piti olla sen kotikenttä) voi tulkita, ettei nuoria filatelisteja ole jäseneksi juurikaan löytynyt. Jos olisi, niin kyllä heihin vedottaisiin joka yhteydessä. Toiminnassa mukana olevista varmaan valtaosa on seniorisetiä. Tapio Tuominen oli käsittääkseni seuran puheenjohtaja.

Jostain syystä filateliayhdistysten viestinnässä näyttää nyt olevan tarve korostaa, kuinka filatelialla pyyhkii hyvin ja paljon tapahtuu koko ajan. Ehkäpä juuri tällaisten suru-uutisten takia. Tai kuinka yhdistysten jäsenmäärät ovat laskussa. Ehkä näyttää aktiiviselta siksikin, että korona-aikaan toiminta oli pysähdyksissä.

Filateliayhdistyksiä uhkaa seuraavat asiat, joille ne minusta eivät voi mitään, vaikka mitä yrittäisivät:  Postimerkin yhteiskunnallinen merkitys lakkaa ja kulttuurihistoriallinen kiinnostus siirtynee museoihin. Posti lopettanee uusien merkkien julkaisun, todennäköisesti jo ennen vuotta 2030. Siksi koska postikortti- ja kirjeposti laskee koko ajan. Samoin merkittävä osa filateliayhdistysten aktiivijäsenistä saavuttaa tilastollisen elinikänsä lopun vuoden 2030 kieppeillä.

Ymmärrän senkin, että esittämäni ajatus siitä, että filateliayhdistykset ovat syvenevässä umpikujassa, ei miellytä. Mutta eikö se tarkoita sitä, että jotain täysin uutta ja radikaalia muutosta pitäisi uskaltaa kokeilla? Voidaan toki sanoa, että on helppo arvostella - kritisoijan pitäisi itse ottaa vastuuta. Tuskin mikään olennainen uudistus on mahdollista, koska se helposti katsotaan perinteiden vastaisiksi. Samoin seniori-jäsenkaarti ei välttämättä kaipaa muutosta. 

Mikä se muutos voisi olla? Digitaalinen etäkerho nyyttikesti-perisaatteella, vailla yhdistysten byrokratiaa ja hierarkiaa. Tämänsuuntaista Tuominen ehdotti ja etäkerho olikin korona-aikana kun SFS järjesti etäkokouksia ja huutokauppoja. Sitten se lopetettiin kokonaan, kai siksi että vaarit pääsivät taas tyydyttämään juttuseuran puutetta kokouksiin. Samoin digitaalinen julkaiseminen myös sosiaalisessa mediassa. Tästä tuskin näyttelyfilatelistit tykkäävät, kai siksi että heillä olisi pelko menettää hallinnan tunne, viitaten keksimänsä filatelian säännöt ja perinteet. Maailmalla on jo ns. "moderneja filatelisteja", jotka pitävät omaa portaaliaan ja seuraajat jopa maksavat sisällöstä. Itsellä se on Instagram-tili ja kerailija.fi. 

Postimerkkeilyn aktiivisuus painottuu digitaaliseen viestintään, ennemmin tai myöhemmin, siis koska aloittelevia keräilijöitä yhdistyksiin ei saa. Siitä huolimatta, että digissä on omat riskinsä, kuten mahdollisuus sisällön manipulointiin. Kuulemma nyt on jo tehty näyttelysivuja digitaalisesti manipuloiduista kohteista, joita todellisuudessa ei ole olemassa - vaikka lähinnä huumorimielessä. Eikä tietenkään fyysinen kohtaaminen lopu kokonaan, koska keräilykohteet ovat paperille painettuja.

Tarve hiljaisille hetkille ja muistokirjoituksille yhdistysfilatelian parissa ei lopu. Tuomisen perustamalle Nuorisofilatelistit-yhdistykselle en usko tulevaisuutta ainakaan nuorison uutena villityksenä. Vaikka toki seuraa saatetaan teknisesti pitää pystyssä.