About the number of members of associations / Yhdistysten jäsenmääristä

Text in Finnish below / teksti suomeksi alla

In the discussion of philatelists, I remember the claim that the number of members of the associations of Finland has been stable for a long time. I have never believed this, especially because most of the active, most loyal members are in the older age groups, aged 70+. It is easy to notice this at any meeting or event, you only have to look around. Usually there are few, if any, people under retirement age present.

Some health reasons, the “natural causes” are constantly affecting. You can see obituaries of the deceased all the time and there are quiet moments held in the meetings. This will not end, because according to statistics, the mortality rate is closer to 3% per year. So if there are 100 members this year, next year there will be 97, just based on statistics.

Another fact is that many active members are members of more than one association. For example, according to the rules, you cannot belong to the roof organization Philatelists' Union (Filatelistiliitto) alone, without local membership. Apparently, there has now been some discussion about what to do with a member of the association whose local association terminates.

The third factor causing the bias is how the number of members is estimated. I would have thought it natural that it would be determined by the membership fees paid. But now, for example, it happened that the tradition of congratulating members on their birthdays had to be stopped when there was an embarrassing incident where the congratulations went to a deceased member.

It is obvious that the member numbers are decreasing all the time, when younger people cannot be recruited. Like maybe a handful (new Young Philatelists association), which are not enough to make up for the loss of members. Now the loss is even dared to be acknowledged publicly. In the magazine Filatelisti 1/2025 it is written how “the number of members of many clubs and associations has decreased considerably in recent years”.

The fourth point is related to why the matter has not been acknowledged before. Of course, loss of members is embarrassing and not suitable for marketing the hobby and recruiting new enthusiasts. Not to mention wanting a reminder of one's own mortality. The brochures have tried to claim that there are enthusiasts of all ages. Those under forty are a rarity, as is also stated in Filatelisti magazine.

The number of members of my philatelic society has been said to have been quite stable for years. Now, however, a 30% collapse has suddenly been noted – that is, when, as I understand it, the calculation principle had been changed, and the matter was assessed only on the basis of paid membership fees. In other words, the statistics presented in previous years should be forgotten.

How many other societies have a similar “bubble” in their membership estimates? That is, if the membership register includes those who have stopped, if not those who have died. After all, voluntary associations do not have many resources to find out who of those who have not paid their membership fees is still active and who has simply forgotten to pay.

The decline in membership numbers may also accelerate because it is dependent on the large number of activists who come to the critical age (over 70) soon, in the same time window. In most associations, this number is more than half. And of course, associations also come to the brink of death. That is, when they can no longer form a functioning board. Many smaller associations are quite dependent on the few most active ones.

The fifth point is that the stamp is disappearing, at the same time as the letter mail with a postage stamp is disappearing. In Iceland, the publication of stamps was stopped in 2020 and in Denmark it will probably end in 2025. Finland has been said to follow the Danish development, perhaps with a delay of a few years. So how will stamp collecting get members when stamps will remain completely as relics of history?

In 2020, I estimated in the magazine Filatelisti that there will be about 30% of members in 2030. I see no reason to change my estimate. Of the number of current associations, just under 60, perhaps a third remain – in the largest cities. The collectors in the smaller associations that are still active either join the larger ones or stop collecting or continue on their own.

I have also heard the belief that the tradition of organized (association) philately will survive forever? It will not survive if its patrons disappear. Social media shows that there are some new young stamp collectors, but they are not seen at association events or meetings. I'm not sure if they are interested in continuing the tradition of philately – more than collecting for its own sake or without any other goals.

The downward trend has also been embellished with certain marketing and statistical tricks, as well as rhetorically obscuring what exactly is being discussed. Probably simply so that the image of the still loyal membership would not be shaken - thus implying that something concrete is constantly being done to "promote" the hobby and that it is supposedly being successful. Similarly, comfort can be created by mixing what is happening with what one would hope would happen.

National exhibitions will also be reduced to the responsibility of clubs in large cities (this year Tampere, next year Espoo). Until they too will cease in the next decade, when the active organizer population decreases or gets tired. Perhaps to continue digitally.

This development cannot fail to have an impact on the decreasing values ​​of collectibles, based solely on the laws of supply and demand. When the estate puts the collections of the deceased up for sale. The development can already be seen now, and it will not stop. Therefore, I would not recommend imagining that if you acquire an expensive rarity now, the value would only increase in the future.

Yhdistysten jäsenmääristä

Filatelistien keskustelussa muistan väitteen, jonka mukaan yhdistysten jäsenmäärä on pitkään ollut vakaa. Tätä en ole koskaan uskonut, erityisesti siksi, että suurin osa aktiivisista, uskollisimmista jäsenistä ovat suuria ikäluokkia, iältään 70+. Se on helppo huomata mistä tahansa kokouksesta tai tapahtumasta, ei tarvitse kuin vähän katsella ympärilleen. Alle eläkeikäisiä on paikalla vähän, jos ei ollenkaan.

Joita terveyssyyt, luonnollinen poistuma korjaavat jatkuvasti. Koko ajan saa huomata muistokirjoituksia edesmenneistä ja on hiljaisia hetkiä. Tämä ei tule loppumaan, sillä tilastojenkin mukaan kuolleisuus on lähemmäs 3 % vuodessa. Eli jos tänä vuonna on 100 jäsentä, ensi vuonna 97, pelkästään tilastojen mukaan.

Toinen seikka on se, että monet aktiiviset ovat useamman kuin yhden yhdistyksen jäseniä. Esimerkiksi pelkästään Filatelistiliittoon ei voi sääntöjen mukaan kuulua, ilman paikallisjäsenyyttä. Nyt on kuulemma pohdittukin sitä, mitä tehdä liiton jäsenelle, jonka paikallisyhdistys lopettaa.

Kolmas harhaa aiheuttava tekijä on se, miten jäsenien määrä arvioidaan. Olisin pitänyt luonnollisena, että se määritetään maksetuista jäsenmaksuista. Mutta nyt kävi esimerkiksi niin, että syntymäpäiväonnittelu-perinne pyöreitä vuosia täyttäville jäsenille piti lopettaa, kun tuli kiusallinen tapaus, jossa onnittelut menivät edesmenneelle jäsenelle.

On ilmeistä, että jäsenmäärät laskevat koko ajan, kun nuorempia ei saada rekrytoitua. Kuin ehkä kourallinen (Nuorisofilatelistit), joka ei jäsenkatoa riitä paikkaamaan. Nyt jäsenkato uskalletaan tunnustaa julkisestikin. Filatelisti-lehdessä 1/2025 kirjoitetaan, kuinka ”monien kerhojen ja yhdistysten jäsenmäärät ovat pienentyneet huomattavasti viime vuosien aikana”.

Neljäs seikka liittyy siihen, miksi asiaa ole myönnetty aiemmin. Toki jäsenkato on kiusallista eikä ole omiaan harrastuksen markkinoinnissa ja uusien harrastajien rekrytoinnissa. Puhumattakaan siitä, että haluttaisiin muistutusta omasta kuolevaisuudesta. Esitteissä on yritetty väittää, että harrastajia on kaikenikäisiä. Alle nelikymppiset ovat harvinaisuus, kuten Filatelistissakin todetaan.

Filateliaseurani jäsenmäärän on sanottu olevan vuosikausia aika vakaa. Nyt kuitenkin todettiin yhtäkkiä 30 % romahdus – siis kun oli ymmärtääkseni muutettu laskentaperiaatetta, ja asia arvioitiin vain maksettujen jäsenmaksujen perusteella. Eli aiempina vuosina esitetyt tilastot saa unohtaa.

Kuinkahan monella muulla seuralla on vastaavaa ”ilmaa” jäsenarvioissaan? Eli jos jäsenrekisterissä pidetään mukana lopettaneita, jos ei edesmenneitä. Eihän vapaaehtoisvoimin toimivalla yhdistyksillä ole juurikaan resursseja selvittää, kuka jäsenmaksunsa maksamatta jättäneistä on vielä aktiivinen ja kuka vain unohtanut maksaa.

Jäsenmäärien lasku voi myös kiihtyä siitä syystä, että se on riippuvainen isosta osasta aktiiveja, jotka tulevat kriittiseen ikään (yli 70), samassa aikaikkunassa. Useimmissa yhdistyksissä tätä väkeä on yli puolet. Ja tietysti myös yhdistyksiä tulee kuoleman kynnykselle. Siis kun ei saada enää toimintakykyistä hallitusta aikaan. Moni pienempi yhdistys on varsin riippuvainen niistä muutamasta aktiivisimmasta.

Viides seikka on se, että postimerkki on katoamassa, samalla kun postimerkillinen kirjeposti häviää. Islannissa postimerkkien julkaisu lopetettiin 2020 ja Tanskassa se todennäköisesti loppuu 2025. Suomen on sanottu seuraavan Tanskan kehitystä, ehkä muutaman vuoden viiveellä. Eli kuinka postimerkkien keräilyyn sitten saadaan jäseniä, kun postimerkit jäävät kokonaan historian reliikeiksi?

Vuonna 2020 arvioin Filatelisti-lehdessä, että jäseniä on noin 30 % vuonna 2030. En näe syytä muuttaa arviota. Nykyisistä yhdistyksistä, vajaa 60, on jäljellä ehkä myös kolmasosa – isoissa asutuskeskuksissa. Vielä aktiiviset pienemmistä joko sulautuvat isompiin tai lopettavat tai harrastajat jatkavat itsekseen. 

Kansalliset näyttelyt supistunevat myös isojen kaupunkien seurojen vastuulle (tänä vuonna Tampere, ensi vuonna Espoo). Kunnes loppuvat nekin ensi vuosikymmenellä, kun aktiivit vähenevät tai väsyvät. Jatkuakseen ehkä digitaalisesti.

Olen myös kuullut uskomusta, että järjestäytyneen (yhdistys)filatelian perinne kyllä säilyy ikuisesti? Ei se säily, jos sen vaalijat katoavat. Sosiaalisesta mediasta näkee, että uusia nuoria postimerkkien keräilijöitä kyllä jonkin verran tulee, mutta eipä heitä yhdistysten tapahtumissa tai kokouksissa näy. En ole varma, kiinnostaako heitä filatelian perinteen jatkaminen – enemmän kuin kerääminen omin tavoittein tai ilman sen kummempia tavoitteita.

Laskevaa kehitystä on myös kaunisteltu tietyillä markkinointi- ja tilastotempuilla sekä retorisesti hämärtämällä, mistä asiasta kulloinkin puhutaan. Todennäköisesti pelkästään siksi, että vielä uskollisen jäsenistön mielikuva ei horjuisi - siis antaen ymmärtää, että jotain konkreettista harrastuksen "edistämiseksi" jatkuvasti tehdään ja siinä muka myös onnistutaan. Samoin voidaan luoda lohdutusta sillä, kun sekoitetaan se, mitä tapahtuu siihen, mitä toivottaisiin tapahtuvan.

Tällä kehityksellä ei voi olla olematta vaikutusta keräilykohteiden alentuviin arvoihin, pelkästään kysynnän ja tarjonnan lakien perusteella. Kun perikunta pistää edesmenneiden kokoelmat myyntiin. Kehityksen näkee jo nyt, eikä se lopu. Siksi suosittelisi kuvittelemaan, että jos nyt hankkii kalliin harvinaisuuden, että arvo vain nousisi tulevaisuuteen.