Filatelian näkyvyyden nostaminen / Raising the visibility of philately

Text in English below the text in Finnish

Kuulin pari vuotta sitten Filatelistiliiton eronneen puheenjohtajan ideoita filatelian näkyvyyden nostamiseksi ja luonnollisesti yhdistyksille ja liitolle uusien jäsenien hankkimiseksi. Varmaan mielellään nuorempien kuin nykyinen seniorikaarti. Jotka lakkaavat pikkuhiljaa vaikuttamasta, luonnollisista syistä.

Ehdotettuja keinoja oli seuraavia:

Postimerkkimessut – niitä on pidetty Helsingin Kirjamessujen yhteydessä vähintään 10 vuotta (paitsi koronavuosina). Jos ne eivät ole tähänkään asti houkutelleet uusia jäseniä, jotka jäävät toimintaan, niin mikä tämän enää muuttaisi? Toki joitain innostuneita aina väitetään löytyvän, mutta täytyy olla niin, että useimmilla mieli muuttuu myöhemmin. Tai jäävät harrastamaan yhdistyksen ulkopuolella.

Artikkelipankki (digitaalinen) – tällainen artikkelipankki on luotu, mutta se on vain jäsenille, maksumuurin takana. Kun ajattelee filatelian artikkelien hyvin pieniin yksityiskohtiin menevää, sofistikoitua tutkinnallista sisältöä, ne eivät houkuta ja hyödytä kuin nykyisiä jäseniä.

Tarkoituksenmukaiset nettiportaalit (esim. toisten keräilijäpiirien välillä) - tässä voi olla ideaa. Keräily-yhdistysten välisestä yhteistyöstä olen tosin kuullut puhuttavan vuosia. Ongelma saattaa olla vain se, että valmiiksi pienillä lähinnä vapaaehtoisresusseilla toimivat yhdistykset saattavat ajatella, että yhteistyöstä pitäisi saada aina vähintään omat panostuksensa takaisin ja vähän enemmänkin. Myös monissa muissa perinteisissä yhdistyksissä kuten numismatiikassa hiipuminen ja ikäytyminen on vähintään yhtä vakava ongelma. Ketkä yhdistyksistä sillanrakentajiksi rupeavat, kun olen päinvastoin havainnut pientä hajurakoa otettavan siihen toisen keräilylajin harrastajiin?

Mitä filatelian sosiaalisen median palstoihin (Facebook) tulee, niin toki niiden laskureissa voi olla tuhansia rekisteröityneitä. Kunhan ei anna sen harhauttaa, että iso osa todennäköisesti on jonkun postimerkkierän arvoa kysyneitä (realisointimielessä) ja sitten häipyneitä.

Opetusvideot. Tosiaan YouTubessa on ollut toista vuotta vajaa 10 videota ilmaiseksi katsottavissa, mutta niiden katsojaluvut eivät päätä huimaa.

Joku media-alan vaikuttaja totesi, että me hukumme sisältöihin, nykyisenä digiaikana. Jolloin esimerkiksi perinteinen televisiotoiminta on vanhentumassa. Kilpailevaa paljon helpommin omaksuttavaa sisältöä on internet ja sosiaalinen media pullollaan. Filatelian videoiden kautta "opetus" näytetään räätälöitävän filatelian tutkimuksen ja näyttelyfilatelian lähtökohdista. Luonnollisesti siksi, että ei muuta osata – mutta tavallista keräilijää tämä kiinnostaa ilmiselvän huonosti.

Muutama vuosi sitten eräs yrittäjätaustainen hallitusfilatelisti sai myytyä ajatuksen, että digitaaliseen liiton jäsenlehteen satsaamalla voisi saada 50000 uutta kiinnostunutta. No, melkoista haihattelua tuo oli, siis jos eniten katsotuin liiton YouTube-opetusvideo on saanut tuhat katselukertaa, runsaan vuoden aikana. Ja kuinka suuri osa katselukerroista on heiltä, jotka ovat jo harrastaneet kymmeniä vuosia?

Digitalisaatio ja videot ei ole mikään taikakeino kääntää filatelian suosiota. Yhdysvalloissa kanava “Exploring Stamps” julkaisi vuosia YouTubessa hyvin yleistajuista sisältöä filateliasta. Katsojia per videoblogi kertyi muutamia tuhansia, kuitenkin alle 10000. Vaikka yleisö oli varmasti maailmanlaajuista, puhumattakaan Pohjois-Amerikasta markkina-alueena. Blogisti Graham Beck päätti lopettaa tuotannon, koska ei saanut toimintaa kestävälle pohjalle. Toisin sanoen homma ei lyönyt leiville, kompensoimaan asiaan laitetut panostukset.

Jos filatelian videot ei Yhdysvalloissa toimi, niin miten pienessä Suomessa? Kyse on minusta siitä, että kiinnostus itse sisältöön eli filateliaan on kovin marginaalista, kääri sen minkälaiseen pakkaukseen tahansa. En usko, että jonkinlainen kännykkäpeli muuttaisi tätä asiaa.

No, Filatelistiliiton puheenjohtaja halusi erota vuoden vaihteessa. Todeten, että ”keinot rupeavat olemaan lopussa”.

Aivan uusi keino, vuonna 2024 on ollut Nuorisofilatelistien etäkerho, digitaalisesti Microsoft Teams-sovelluksella. Sain lukea siitä tosin, että ensimmäisessä kokouksessa on ollut 3 osallistujaa… Vaiko 2 + vetäjä? (Toisessa kokouksessa 3+ vetäjä). Voi olla, että homma vaatii liikkeelle lähteäkseen useamman kokouksen. Tai sitten vain on, etteivät postimerkeistä kiinnostuneet alle 20-vuotiaat kiinnostu osallistua tällaiseen kokoustoimintaan? Olen jutellut myös Filatelisti-lehden entisen päätoimittajan kanssa, joka totesi, että filatelian digikerhoja on kokeiltu jo aiemmin, ilmeisen laihoin tuloksin. (Kannattaako haaveilla kymmenistä tuhansista uusista, jos oikea mittakaava on parin käden sormilla...)

Tällä hetkellä en usko, että tällä nuorisofilatelian etäkerhollakaan olisi jokin käänteentekevä vaikutus. Lehdissä esitellyt muutama nuorta vaarien tilaisuuksissa ovat kuriositeetti, poikkeus säännöstä. Minusta on päivänselvää, ettei mahdollinen käänne tule harmaantuneiden senioriharrastajien konsteilla. He kyllä osaavat kokousten, esittelytilaisuuksien, näyttelyiden ja myyntitapahtumien luomisen. Paperisten jäsenlehtien, kirjojen ja esitteiden laatimisen. Mutta niiden kautta jäseniä ei saada rekrytoitua, ainakaan mitenkään käänteentekevästi. Tai ne, jotka saadaan, eivät jää mukaan pysyvästi.

Yhdistyksistä nuoret hävisivät kuulemma jo 90-luvulla. Siitä on liian pitkä aika kuroa umpeen. Panostaisin enemmän niihin keski-ikäisiin, jotka nuorena ovat postimerkkejä keränneet. Vaan kuulemma heitäkin on vaikea saada yhdistyksiin, vaikka on pyydetty.

Filatelian sosiaalisen median palstoilta huomaa, että joitain nuoria kyllä postimerkit kiinnostavat keräilymielessä. Siellä yksittäisten kokeneempien filatelistien näkemyksiä kyllä arvostetaan ja kuunnellaan. Mutta yhdistyksiin ei tulla. Halutaan saada suora vastaus itseä kiinnostaviin asioihin, ei niinkään tulla kokoukseen istumaan hiljaa kuuntelemaan toisten yksinpuheluita. Ollaan kiinnostuneita tietyistä postimerkeistä, muttei filateliasta yleensä. Sitäpaitsi somen julkisen näkyvyyden takia voi tavoittaa asiaa tuntevan harrastajan koko Suomen alueelta, joka osaa vastata. Paljon helpommin ja nopeammin kuin yhdistyksissä. Näyttää siltä, että ”häviäjä” eivät ole niinkään filatelistit, kuin perinteinen yhdistystoiminta.

Nuoria voi kiinnostaa itse toiminta postimerkkien parissa. Ei yhdistysten säännöt, byrokratia, hierarkiat ja tai suureelliset palkinto- ja illallisseremoniat. Toisin sanoen ikääntyneiden suurten ikäluokkien tapa toimia. Vaikka filatelian paperijulkaisuilla on oma paikkansa, ne eivät tavoita nuoria myöskään.

Filatelian yhdistysten toivomanlainen käänne parempaan voisi tulla, jos on tullakseen, uusilta nuoremmilta harrastajilta itseltään. Heidän ehdoillaan ja säännöillään, jotka saattavat poiketa perinteisistä. Esimerkiksi tanssilavaharrastuksessa, jossa olen myös mukana ja jossa on paljon ikääntyneitä sekä harrastajissa että järjestäjissä, noin parikymppiset nuoret ovat löytäneet harrastuksen nuorien soittajien orkestereiden sekä sosiaalisen median (TikTok) kautta.

Raising the visibility of philately?

A couple of years ago, I heard the ideas of the outgoing chairman of the Finnish Philatelic Union to increase the visibility of philately and, of course, to acquire new members for the associations and the union. Probably preferably younger than the current senior guard. Which gradually stop being effective, for natural reasons.

The proposed means were the following:

Stamp Fair - it has been held in connection with the Helsinki Book Fair at least for 10 years. If they haven't attracted new members who stay in the activity until now, what else would change this? Of course, it is claimed that there are always some enthusiastic people, but it must be that most of them change their minds later. Or they stay outside the association.

Article Bank (digital) – such an Article Bank has been created, but it is for members only, behind a paywall. When you think about the sophisticated investigative content of philately articles that goes into very small details, they do not attract and benefit as much as current members.

Appropriate online portals (e.g. between other collector circles) - this may be an idea. However, I have heard talk about cooperation between collecting associations for years. The problem might just be that associations that already operate with small, mostly volunteer resources might think that they should always get at least their own resource investments back from cooperation and a little more. Also in many other traditional associations, such as numismatics, fading and aging is at least as serious a problem. Which of the associations are starting to become bridge builders, when, on the contrary, I have observed that a small smell gap is being taken for the enthusiasts of another type of collecting?

As for philately's social media pages (Facebook), of course there can be thousands of registered users in their counters. As long as you don't let it mislead you, that a large part are probably people who asked about the value of a batch of stamps (with the idea of realization) and then disappeared.

Instructional videos. For the second year there have been almost 10 videos available to watch for free on YouTube, produced by the Union, but their viewership numbers are not skyrocketing. And how much of the audience is from those who have been in the hobby for decades?

Some influencer in the media industry stated that we are drowning in content, in the current digital age. So, for example, traditional television operations are becoming obsolete. Competing content that is much easier to absorb is the internet and social media in full swing. Through philately videos, "teaching" is shown from the starting points of sophisticated philately research and exhibition philately. Naturally, because there is nothing else that they know about - but the average collector is obviously not interested in this.

A few years ago, a Union government member philatelist with an entrepreneurial background sold on the idea that by investing in the union's digital member magazine, he could get 50,000 new interested spectators. Well, that was quite a feat, that is, if the association's most viewed YouTube tutorial video has received a thousand views, over the course of more than a year. And how much of the views are from those who have already been within the hobby for decades?

Digitization and videos are not a magic trick to reverse the popularity of philately. In the USA, the channel "Exploring Stamps" published very common content about philately on YouTube for years. Viewers per video blog accumulated a few thousand, but less than 10,000. Although the audience was certainly global, not to mention North America as a market area. Blogger Graham Beck decided to stop production because he could not get the operation on a sustainable basis. In other words, it didn't pay off, to compensate for the resources put into it.

If philately videos don't work in the US, how about in tiny Finland? For me, it's about the fact that the interest in the content itself, i.e. philately, is very marginal, no matter how you wrap it up. I don't think some kind of smartphone game will change this.

Well, the chairman of the Philatelist Union announced to resign at the turn of the year. Stating that "the means are starting to run out".

A completely new way, in 2024 there has been a remote club of Youth Philatelists, digitally with the Microsoft Teams application. However, I read that there were 3 participants in the first meeting... Or 2 + the moderator? It may be that the matter requires several meetings to get off the ground. Or is it just that people under the age of 20 who are interested in stamps are not interested in participating in this kind of meeting activity? I have also talked with the former editor-in-chief of Filatelisti magazine, who stated that philately digital clubs have already been tried before, with obviously poor results.

At the moment, I don't think that even this remote club of youth philately would have any revolutionary effect. A few of the young people presented in the philately journals, in connection with the seniors events, are exceptions from the rule only. It is clear to me that the possible turnaround will not come with the help of graying senior enthusiasts. They do know how to create meetings, presentations, exhibitions and sales events. Preparing paper membership magazines, books and brochures. But members cannot be recruited through them, at least not in any revolutionary way. Or the ones that get, don't stay with them permanently.

It is said that young people lost from the associations already in the 90s. It's too long to get over it. I would put resources more on those middle-aged people who collected stamps when they were young. But they say it's hard to get them to join associations, even though they've been asked.

From philately social media pages, you can see that some young people are interested in stamps in terms of collecting. There, the views of individual more experienced philatelists are respected and listened to. But these curious people don’t come to associations. They want to get a direct answer to the things that interest them, not so much to come to the meeting to sit quietly and listen to the monologues of others. They are interested in certain stamps, but not in philately in general. Moreover, due to the public visibility of social media, you can reach a knowledgeable enthusiast from all over Finland who can answer. Much easier and faster than in associations. It seems that the "loser" is not so much philatelists as traditional association activities.

Young people may be interested in working with stamps themselves. No association rules, bureaucracy, hierarchies and or grand award and dinner ceremonies. In other words, the way older baby boomers act. Although philatelic paper publications have their place, they do not reach young people either.

The kind of turn for the better that the philatelic associations are hoping for could come, if it is to come, from the new, younger enthusiasts themselves. With their terms and rules, which may differ from the traditional ones. For example, in the dance stage hobby, which I am also involved in and where there are a lot of older people both in enthusiasts and organizers, young people in their twenties have found a hobby through orchestras of young musicians and social media (TikTok).