Jälleen yksi kerho kriittisessä tilassa
Käy yhä ilmeisemmäksi se, mitä olen väittänyt pitkään, että lukuisat filateliayhdystykset etenkin maaseutupaikkakunnilla, ovat saavuttamassa kriittisen ajan olemassaolonsa kannalta. Jos ei koko jäsenistö niin merkittävä osa, suuriin ikäluokkiin kuuluvat, pitkäaikaiset aktiivit saavuttavat tilastollisen eliniän tai ainakin sosiaalisesti aktiivisen elämänsä pään. Ja jos ja kun uusia aktiiveja ei saada korvaamaan, se on yhdistyksen kaputt. On paljon luonnollisia syitä, miksi tätä ei käsitellä avoimesti ja rehellisesti jopa niin, että se johtaisi tilanteen parantumiseen. Niistä on blogi erikseen ( linkki ). Se toki tiedostetaan, että rivit harvenevat. Hiljaisia hetkiä vietetään kokouksissa ja muistokirjoituksia saa lukea jäsenlehdistä. Väitän, että tämä trendi ei lopu vaan voimistuu. Isoissa seuroissa vielä on tosin nuorempiakin aktiiveja pyörittämään toimintaa. Jos vähän vilkuilee ympärilleen filatelian tapahtumissa ja kokouksissa, niin voi olla päätellyt jotain jo pitkään....