Kirjoituksia keräilyharrastukseeni liittyen

Suomen Postimerkkilehden 1/2023 puheenjohtajan (Lempiäinen) kirjoituksessa todettiin, että  "Filatelian tulevaisuudesta puhuttaessa kuulee usein esitettävän, että kerhotoiminta tulisi palauttaa esimerkiksi kouluihin. Asia on kuitenkin niin, että menneille ajoille tyypillinen piirre on, että ne eivät koskaan palaa. Maailma muuttuu ja tulevien filatelistien keräilyhistoria tulee olemaan erilainen kuin minun sukupolveni. Tämä on tosiasia, joka on viisainta hyväksyä".  Minä en ole siis ainoa, joka on skeptinen. Onko järjestäytyneen filatelian johto viisas hyväksyäkseen tosiasian? Filatelistiliitolla on tapana aika ajoin listata toimenpiteitä, joilla filatelia pelastetaan, jos ei käännetä uuteen nousuun. Tyypillisesti on mennyt vähän aikaa ja toimenpiteiden vaikutuksesta ei ole kuulunut mitään julkisessa viestinnässä. Kunnes suunnitellaan uusia toimia. Jotkut toimenpiteet ovat kuolleita jo syntyessään, kuten taannoinen uho 50000 uudesta filatelistista ja lehden digitalisoinnista...

ChatGPT (Tekoäly) Kysyin ChatGPT:ltä, miksi yhdistysten on niin vaikea puhua siitä, että toiminta on hiipumassa ? Sain seuraavia vastauksia. Tämä on erittäin osuva ja tärkeä kysymys. Filatelistiyhdistysten (ja laajemminkin monien muiden perinteisten harrastusyhdistysten) vaikeneminen oman tulevaisuutensa synkistä näkymistä ei ole sattumaa. Ilmiö johtuu useiden tekijöiden yhdistelmästä: 🔒 1. Inhimillinen torjunta ja toivon ylläpito Pitkään mukana olleet aktiivijäsenet eivät halua hyväksyä rakkaan harrastuksen ja sen yhteisön näivettymistä. On psykologisesti helpompaa keskittyä nykytoimintaan ja toivoa parempaa kuin kohdata todellisuus suoraan. "Niin kauan kuin minä olen hengissä, tämä toimii" -asenne on yleinen. 🎭 2. Kasvonkohotuksen tarve ja ulkoinen uskottavuus Moni yhdistys pyrkii näyttämään ulospäin aktiiviselta ja elinvoimaiselta esimerkiksi juhlimalla merkkivuosia, julkaisemalla näyttelyraportteja ...