About philately remote clubs / Filatelian etäkerhoista

Teksti suomeksi on englanninkielisen alapuolella. Text in Finnish below English text. 

I heard a new idea for the hobby of philately with the help of a remote club. That is, for example, holding meetings with the Microsoft Teams application. One club for all ages and one for young people.

Teams was successfully used during the corona isolation of associations. The technology can probably be made to work, the funding and finding the responsible persons. But are we acting too late at all? The Union of Youth Philatelists ceased its activities a long time ago. On the other hand, similar digital communication opportunities have not existed before.

It is clear that at meetings, it is not enough that some senior comes to give a presentation about perforation differences of some old stamps and the others listen quietly. The activity has to be made somehow interactive in such a way that the participant feels that they are truly participating. Come up with some kind of goal-oriented competitions with prizes, etc., so that those who have participated once will participate again. And it requires the kind of contribution and know-how that a hobbyist may not have.

The biggest challenge of the hobby of philately, at least in Finland, is that time has passed it by. As for young people, they probably don't even know what a stamp is. They have never sent a paper letter. CEO of Finnish postal office Posti stated that the letter and card business will die out, at least for them, by the end of the decade. However, there are some new enthusiasts, and at the national level there may be enough of them that a remote club can function. But even if young people get excited about the hobby through the club, they may not find friends from the same place. The same can also be the case with middle-aged people living in the busiest years of their lives, , because of work, family and other leisure activities.

And as has always been emphasized in club activities, social face-to-face meetings are important. Of course, younger people also have that need. This does not happen in a remote club, although the new generations are used to remote communication, for example on social media.

If the remote philately clubs can be made to work, I can doubt that the financiers have other expectations than that the hobby will remain alive. That is, "return on investment". They hope that the activity will train new exhibition philatelists. Why not also be a channel to recruit members to traditional clubs and later become their responsible persons. And if this does not happen within a reasonable time frame, the enthusiasm to continue financing may be diluted.

I also have the experience of participating in the collectors remote club over the years. From social media, I see that there are other collectors in the same field who, however, do not come to our club meetings, even though they are probably aware of it. There are probably many reasons, but even if there is a supply, the threshold to participate may still be too high.

The basic characteristic of collecting is that there are as many objects of interest and perspectives to collect as there are collectors. Thus, it can be difficult to come up with a program for an activity that brings everyone together, that would interest everyone equally and every time. If a grandfather philatelist is invited to give a presentation on his favorite subject, I don't know how long he or she will be able to charm young people. Few collectors are very bright when it comes to performers. The Philatelic Union of Finland has its own presenters, but they are dedicated to a narrow investigative, competitive perspective. Which isn't appealing, judging by the stamp shows.

So, if the remote philately club is made to work, maybe twenty enthusiasts will be involved. The biggest risk is the activity and ingenuity of the leader to get content that interests everyone every meeting. 

However, let's hope that my own scenario is too pessimistic. It may be that such a remote club will be mainstream in a decade.

Etäkerhoista

Kuulin uuden idean filatelian harrastukseen etäkerhon avulla. Eli esimerkiksi Teams-sovelluksella kokousten pitäminen. Yksi kerho kaikenikäisille ja yksi nuorille.

Teams oli menestyksellisesti käytössä yhdistysten koronaeristyksen aikana. Tekniikka varmaan saadaan toimimaan, rahoitus ja vetäjät. Mutta ollaanko ylipäänsä liikkeellä liian myöhään? Nuorisofilatelistien liitto lopetti toimintansa kauan sitten. Toisaalta, ei vastaavia digitaalisia viestintämahdollisuuksia ole ollut tätä ennen.

On selvää, että ko. kokouksissa ei riitä, että joku setä tulee pitämään esitystä kotkamerkeistä tai Saarismalleista ja muut kuuntelevat hiljaa. Toiminta pitää saada jotenkin vuorovaikutteiseksi siten, että mukaan tulija kokee aidosti osallistuvansa. Keksiä jonkinlaisia kilpailuja, tavoitteellista kisailua joissa palkintoja tms. niin että kerran osallistunut tulee useammankin kerran mukaan. Ja se vaatii sellaista panostamista ja osaamistakin, jota harrastuspohjalta toimivalla vetäjällä ei välttämättä ole.

Filateliaharrastuksen suurin haaste ainakin Suomessa on, että aika on ajanut siitä ohi. Mitä nuoriin tulee, he eivät todennäköisesti edes tiedä, mikä on postimerkki. Eivät ole ikinä lähettäneet paperista kirjettä. Postin toimitusjohtaja totesi, että kirje- ja korttibisnes kuolee pois ainakin heiltä vuosikymmenen loppuun mennessä. Tosin joitain uusia harrastajia löytyy ja valtakunnan tasolla heitä voi olla sen verran, että etäyhteydellä toimiva kerho voi toimia. Mutta vaikka nuoret innostuisivat harrastuksesta kerhon kautta, niin kavereita samalta paikkakunnalta eivät välttämättä löydä. Sama voi olla myös elämänsä ruuhkavuosia elävien keski-ikäisten kohdalla. 

Ja kuten kerhotoiminnassa on aina korostettu, niin sosiaalinen kasvotusten kohtaaminen on tärkeää. Sitä tarvetta on tietysti nuoremmillakin. Tämä ei siten toteudu etäkerhossa, vaikka tosin uudet sukupolvet ovatkin tottuneet etäviestintään, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Jos filatelian etäkerhot saadaan pyörimään, niin voin epäillä, että rahoittajilla on kuitenkin muitakin odotuksia kuin se, että harrastus pysyy hengissä. Eli “sijoitetun pääoman tuotto”. He toivovat, että toiminta kouluttaa uusia näyttelyfilatelisteja. Miksei myös olla kanavana rekrytoida jäseniä perinteisiin kerhoihin ja myöhemmin näiden vastuunkantajiksi. Ja jos näin ei jollain kohtuullisella aikataululla tapahdu, voi into jatkaa rahoitusta laimentua.

Itsellä on myös kokemus keräilyn etäkerhoon osallistumisesta vuosien ajalta. Sosiaalisesta mediasta näen, että sellaisia muita saman alan keräilijöitä on, jotka eivät kuitenkaan meidän kerhon kokouksiin tule, vaikka todennäköisesti ovat tietoisia asiasta. Syitä on varmaan monia, mutta vaikka siis tarjontaa on, voi kynnys osallistua silti olla liian korkea. 

Keräilyn perusominaisuus kun on, että on yhtä monta kiinnostuksen kohdetta ja näkökulmaa keräillä, kun on keräilijöitä. Täten voi olla vaikeaa keksiä sellaista ohjelmaa kaikkia yhteen keräävään toimintaan, joka kiinnostaisi kaikkia yhtä lailla ja joka kerta yhtä paljon. Jos joku filatelistivaari kutsutaan esitelmöimään lempiaiheestaan sydänjuuria myöten, en tiedä kuinka kauan sellainen jaksaa nuoria viehättää. Harva keräilijä kun esiintyjänäkään on kovin valovoimainen. Filatelistiliitolla on omat esitelmöitsijänsä, mutta he ovat vihkiytyneet kapeaan tutkinnalliseen, kilpailulliseen näkökulmaan. Joka ei ole vetovoimaista, näyttelyiden perusteella.

Jos siis filatelian etäkerho saadaan toimimaan, siinä on mukana ehkä parikymmentä harrastajaa. Isoin riski on vetäjän aktiivisuus ja kekseliäisyys hankkia kaikkia joka kerta kiinnostavaa sisältöä.

Toivotaan kuitenkin, että oma skenaarioni on liian pessimistinen. Voi olla, että tällainen etäkerho on valtavirtaa vuosikymmenen päästä.