Filatelian keskustelupalstalla ihmettelin sitä, miksi kohteen Penny Black (maailman ensimmäinen postimerkki vuodelta 1840) ensimmäisen arkin versiosta pitäisi maksaa miljoonia, kun sama jostain toisesta myöhemmästä erästä on satasien arvoinen. Että täytyyhän tuo ero olla pelkkiä mielikuvia, niinkuin myisi jääkaappeja eskimoille. Kommentistani kaikki eivät pitäneet. Toki postimerkin huutokauppa-arvolle joku millimetrintarkka mitattavissa oleva määritelmä on, mutta silti pelkkiä makuasioita ja mielipiteitä. Saamani palautteen perusteella rupesin miettimään. Kun esitän kriittisiä kommentteja, keräilykauppias tavallisimmin sanoo, että voin itse määritellä, paljonko rahaa laitan. Näinhän se toki on, että vastuu on itsellä. Kauppias kuitenkin toivoisi, että olen "hyvä asiakas", eli aina valmis ostamaan kaiken mitä hän myy ja maksamaan, mitä pyydetään. Mielellään enemmänkin. Eritoten kun meitä hyviä asiakkaita on, niin "tuemme samalla suomalaista yrittämistä". Ja sitä rat...